Arvoisat pönöttävät puheenjohtajat!
Hyvä puoluekokousväki!
Minä tulin mukaan Vihreisiin 90-luvun lopulla erityisesti siksi, että Vihreillä oli ja on yhä edelleen järkevin sosiaalipoliittinen linjaus tulonjaon toteuttamiseksi eli perustulo. Myöhemmin olen opetellut muutakin Vihreyttä. Vihreät on myös ainoa puolue, joka selvästi suuntaa tulevaisuuteen ja etsii pysyviä ratkaisuja tämän päivän isoihin ongelmiin.
Minua askarruttaa, mikä on viestimme ulospäin. Onko meidän viestimme ulospäin viestiä tärkeistä, mutta kuitenkin marginaalisista kysymyksistä. Ei silti, on hauskaa puhua esinahoista sekä valtion ja kirkon epäpyhästä suhteesta. Kahden puheenjohtajan mallin suhteen olen itsekin kahden vaiheilla.
Olen kuitenkin kuullut, että 40 % suomalaisista voisi äänestää vihreitä. Karkoitammeko me tällä keskustelulla ja näillä aiheilla potentiaalisia äänestäjiä ja kannattajia? (Pitäisikö meidän keskittyä lähellä ihmisen arkea oleviin asioihin ja miettiä mitä vihreys tarkoittaa arjessa? Mitä se tarkoittaa täällä Keski-Suomen Jämsässä ja mitä Helsingin Kalliossa on kuitenkin jotain aivan erilaista.) Itse toivoisin, että saisimme Vihreisiin mukaan Timo Juurikkalan puoluekokouksessa joskus sanomaa mukaillen lisää luomumakkaraa syöviä moottoripyöräileviä heteromiehiä.
(Ja luonnonsuojelusta haluan vielä lopuksi sanoa sen, että myös rumia lajeja on suojeltava, vaikka sitä ei periaateohjelmaan kaksi vuotta sitten vihreän toverini Nico Holmbergin ja allekirjoittaneen ehdotuksesta hyväksyttykään.)
* kursivoitua ei saanut mahtumaan 1 min 30 s aikarajaan